Chanterelle BH

meriitit

"Rellu"

holsteininhevostamma, 167cm punarautias
syntynyt 11.10.2022, iältään 3-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattanut Bexhill Stud GE
omistaja Raimo Hylkeenperä VRL-14618

painoittunut esteratsastukseen
kilpailee tasolla 150cm

☆ 3 Star Prospect pistein 1040

Raipen vanhempien laittaessa lusikat jakoon, löi perheen uskoton isä myös pojalleen lentolipun Suomeen, samalle lennolle äitinsä kanssa. "Omaa" tammaakaan ei Raipe saanut ottaa mukaan, vaan varsasta asti pojan kasvattama ja tekemä ruunikko oli jätettävä Saksaan, koska patriarkka oli päättänyt esteratsastajasuvun perinnön kuolevan hänen mukanaan. Suutuspäissään Raipe päättikin, että tulisi etsimään itselleen sellaisen hevosen, jolla pääsisi kansainvälisiin kilpailuihin ja näyttämään naamaansa niissä jokaisessa isänsä suureksi inhotukseksi. Dellaa, rakastamaansa ruunikkoa, paremman hevosen, jolla jatkaa, tai aloittaa, kummin sen halusi ottaa, uutta perintöä Hylkeenperän sukunimellä.
Raipe peruikin ensimmäisen lentonsa käydäkseen katsomassa Bexhill Studissa myytäviä varsoja ennen Saksasta lähtöään, ja monista varsoista edukseen esiintyi Chanterelle -niminen oranssihtava rautias. Virkeä, ryhdikäs ja kirkassilmäinen tamma laukkasi emänsä rinnalla kaunista, pyöreää laukkaa vaivattomasti liitäen, ja tästä Raipe päätti tulevan seuraavan esteratojen tähtinimen. Televisiossa kuulutettaisiin Raimo Hylkeenperää ja Chanterelle BHtä... Saksalaisen isoäidin maksaessa leijonanosan varsan hinnasta ja Raipen kattaessa loput ja kuljetuksen, oli kaupat sovittu jo ennen peruttua lentoa, ja lentokone vaihtui hevosauton apukuskin penkkiin.

Raipen sanoin, Rellulla pääsee. Pirteä rautias on aina ollut varsin säpäkkä, eteenpäinpyrkivä ja peloton tapaus, jossa on ydinvoimalan verran energiaa käytettävissä, eli ihan heti ei Rellusta virta lopu. Sen elämä onkin pelkkää vauhdin hurmaa, joka oikein valjastettuna on taannut sitä erinomaisen esteratsun.

Rellu on luonnollisesti laumansa touhuisin jäsen; aina menossa, tolskaamassa virikkeiden perässä tai muuten vaan roikkumassa ja loikkimassa sinne, missä on jotain sitä kiinnostavaa. Se kaipaakin paljon aktiviteettia myös pelkältä tarhaltaan, ja kaikista parhaat kaverit se on löytänyt yhtä vilkkaista ja leikkisistä hevosista.
Käsiteltävänä Rellu ei tietenkään ole ollut itsestäänselvyys, mutta aina sillä on ollut ihmisen kunnioitus kohdillaan. Se vaan vaatii jämäkän tyypin touhuihin, joka ei pelkää muistuttaa olemassaolostaan ja siitä, ettei Rellu voi vain rynniä sinne, mihin se sillä kertaa haluaisi. Varsinkin talutuksen kanssa on työskennelty vuosien saatossa, ja nykyään se kulkee pääosin joka kerta hyvinkin kiltisti vierellä, joskin esimerkiksi ohitustilanteissa, varsinkin niihin tarhakavereihin törmätessä, se saattaa iloisesti hirnuen lähteä vetämään taluttajaansa mukanaan.
Harjaamiset ynnä muut hoitotoimenpiteet letityksestä pesukarsinaan ja kengitykseen ovat rautiaalle olleet onneksi aina ihan yksi ja sama askare, ja se ei oikeastaan osaa juuri välittää sen päälle, miten sitä tökitään. Sen sijaan pientä haastetta touhuihin tuo tamman levottomuus paikallaan seisomiseen, erityisesti parinkymmenen minuutin tullessa täyteen, toki paljon se kuoputtelee ja hirnahtelee jo ennen mitään varsinaisia kellonlyömiä. Lisäksi se tuppaa helposti unohtamaan hoitajansa ja ympäristönsä, ja tällöin tulee helposti tallattua varpaita ja takajalan nykimisiä kesken puhdistuksen, joten kannattaa ihan reilusti jutella tammalle niitä näitä sen kanssa tuusatessaan. Aihe vapaa.

Pelkkä varustaminen saa Rellussa jo pöhinää aikaiseksi, ja kentälle kannattaa ottaa kaveri pitämään tammaa selkäännousun ajan. Siitä eteenpäin se on kuitenkin hyvin kuuliainen ja nöyrä hevonen, joskin paljon vauhtia itsestään puskeva, joten lämmittelyissä kannattaa pyöräyttää muutama laukkakierros sopivassa välissä.
Rellu on suorastaan yllättävän helppo ratsu. Vaikka sillä on oma moottori ja vahva eteenpäinpyrkimys, ja palava halu hyppäämistä kohtaan, on se ensisijaisesti kuitenkin ratsastajansa huomioonottava. Se ei säntäile, ei säiky, vaan kuuntelee ratsastajaansa koko kropallaan ja toimii annettujen apujen mukaan. Ponnistukseen se saattaa lähteä valmistautumaan toisinaan liian aikaisin, mikäli ratsastaja antaa liikaa luottoa Rellun itsenäiselle osaamiselle, ja vauhtia se tietysti lisäisi jokaiselta esteeltä enemmän ja enemmän, mutta nämä kaikki on täysin ratsastajansa korjattavissa selästä käsin luotsaamalla. Muuten kaikki onkin pelkkää unelmaa; Rellu liitää esteen kuin esteen kavioitaan aina vain korkeammalle nostellen, laukkaa kaunista pyöreää laukkaa ja vie maaliin asti. Tässä hevosessa todellakin näkyy siis vuosien kasvatus.
Esteratojen ohella Raipe tietysti virkistää Rellua sileällä kerran, kaksi viikossa kropanhuollon merkeissä, ja sitäkin enemmän maastossa. Laukkapätkät ovat tietenkin rautiaan hevosen mieleen erityisen paljon, ja parhaimmat serotoniiniboostit meillä saadaan sänkilaukoista, jolloin Rellun takapääkin saattaa keventyä vähän liikaakin, mutta edelleen on Rellua ylistettävä siitä, kuinka kultainen se onkaan, ja huomioonottavainen ratsastajansa suhteen. Kertaakaan ei ole Raipe vauhdista huolimatta joutunut pelkäämään, ettei tamma pysähtyisikään metsänrajan tullessa vastaan, vaan aina iloinen tamma on vastannut kauniisti annettuihin hidastuskäskyihin ja nautiskellut loput ajastaan ja yhteisestä touhusta.