Sierra Fairylight

virtuaalihevonen - VH24-023-0052

☆ 0 Star Prospect pistein 0

Vilan ja Leidin Eila löysi yhdessä samalta välittäjältä ratsastuskoulun toimintaa aloitellessaan. Italiasta saapunut osaverinen welsh eli welsh part bred oli tuoreeltaan maahantuotu ja ratsukoulutukseltaan ihan eskarilaisen kengissä, mutta reipas ja yritteliäs, puhiseva poni teki vaikutuksen kokeneeseen valmentajaan. Ihan muutamassa kuukaudessa Tyrnirantaan saapumisesta sievästä Vilasta olikin saatu hyvin osaava ja opettava esteponi.

Tallin taskuraketti Vilasta on kuoriutunut oikein muistettava persoona; kiltti, omanarvontuntoinen ja suloilmeinen tamma on juuri sellainen jokatytön valkoinen unelmaponi! Vaaleanpunaisine glitterhömppävaruisteineen se on aitoa heppalehden kansikuvamateriaalia, ja on taatusti myös tallisomen näkyvin hevosnassu. Sen lisäksi, että se on ihan hirmuisen kaunis ja pääasiassa hyvätapainen, on siinä sellaista särmää, mitä varsinkin tavoitteelliset tallilaiset osaavat arvostaa lapasta enemmän. Sen vuoksi se onkin ehkä enemmän jämäkämpien ratsastajien ja hoitajien suosiossa ja käytössä alkeistuntilaisia enemmän, siis sellaisten tyyppien, jotka sietävät pientä hoputusta ja kärsimättömyyttä sekä tepastelua siirtymissä ja askareissa.

Vilassa on tosiaan sellaista hyvää menoa ja meininkiä, jota osaa esteratsussa arvostaa. Se on reipas ja kiinnostunut tekemisestä, ketterä ja nopea, ja luonnollisesti hyppää erityisen mielellään. Alkeistuntilaisille se on turhankin eläväinen, mutta jo jatkokurssilaisten toiveratsulistojen kärjessä niillä, jotka kaipaavat ihan aitoa vauhtia. Eilan mukaan Vilan ainoa este sen tason suhteen on ollutkin sen koko, hevosena se olisi taatusti nähty vaikka Grand Prixissä!
Harvempi kuitenkaan toivoo Vilaa sileän tunneille, myönnettävästi syystäkin; osaaminen ei koskaan ponin kohdalla loppunut taitamiseen, vaan viitsimiseen. Myönnettävästi Vilan sileällä ratsastaminen on kuin loputon lämmittely, jossa se painaa ohjalle ja varmaan hokisi "joko mennään, joko nyt, jokojokojoko" jos suinkin osaisi. Helpon radan sekin taitaa ratsukoulutuksen perustuspalikoiden pohjilta.

Vila on onneksi rutinoitunut matkustaja eikä pistä pahakseen pidempiäkään tallilaisten kisareissuja tai valmennusklinikoita. Sitä eivät kiinnosta sääolosuhteet tai melutasot eikä trailerin matkaseura, mutta tuikituntemattomat ja yltiötunkeilevat vieraat hevoset saavat ponin viulunkielille. Onneksi siitäkin saa viestittyä kanssakilpailijoille häntään solmituin rusetein, ja Vila saa suoritusrauhansa ilman uusia ystävyyssuhteita!