Lumière

Päiväkirja

Lue laajennettua päiväkirjaa täällä.

päiväkirjamerkintä 24.03.2024 © omistaja

Sami mittaili kengänkärkiään. Maneesissa leijui lämpö ja kosteus, joka oli tiivistynyt vähäisiin ikkunoihin. Vieno lannantuoksu oli tullut kuukauden sisään tutuksi; tämä taisi olla neljäs koeratsastus. Kolme edellistä olivat jättäneet jälkeensä pelkkiä haaleita tuntemuksia, jotka saivat jo Samin epäilemään harrastusintoaan. Pohjalla oli kuitenkin muutama kuukausi kertauskurssilaisen tunteja, ja satulassa olo oli alkanut herättää nuoruusvuosien sykähdyksiä, mutta jotenkin sitä omalta tuntuvaa ei nyt tuntunut löytyvän. Mummi oli alkanut syyttää Samia vaikeaksi. Kavioliitto oli kuulemma mummista vähäisintä, mitä mies voisi vielä muorin mieliksi tämän elinkaaren aikana tehdä, kerta avion onnellinen satama tuntui lipuvan tyttärenpojan ohitse.
"No niin! Täältä sitä tullaan", Petteri huuteli kirkkaalla äänellään katkaisten Samin ajatuksenvirran. Miehen vieressä askelsi suurikokoinen, ruunikko läsipäinen hevonen, joka nyki kyllästyneenä päätään ohjia karkuun. Petteri ei kuitenkaan päästänyt ruunaa pakoon, vaan puristi nahkaremmiä entistä tiukemmin. Sami irvisti itsekseen.
"Eero on oikein osaava kaveri, joskin ei se motivoitunein otus. Siitä kun vaan saa kaivettua sen potentiaalin, mitä sillä on hihassaan, niin siihen satulaan voisi jäädä vaikka asumaan asti", tummatukkainen, viisikymppisen puolta ikääntyvä mies lupaili Samille ohjat luovuttaessaan.
Eero mittaili sieraimet puhisten sille tuntematonta tyyppiä, ja korvat luimien mulkaisi ikävästi. Samin ensimmäinen ajatus ruunasta oli varsin luotaantyöntävä, mutta kerta oltiin tähän pisteeseen päästy, voisihan sitä vielä kokeilla selästä käsin - jos tämä puoliverinen siihen suostuisi.
Yllättäen Samin ei tarvinnut keplotella kuitenkaan ratsaille nousuaan. Eero seisoi kuin tinasotilas siinä, mihin se oli aseteltu, ja lähti liikkeelle vasta ratsastajan ohjattua sitä uran suuntaan. Käynnissä oli erittäin mukava istua, ja pitkät, äänettömät askeleet kuljettivat eteenpäin verkkaiseen tahtiin. Kierroksen jälkeen oli aika kokeilla ravia, sekin tuntui Samista hirveän helpolta verrattuna aiempiin kokeiluihin; rytmiin pääsi hyvin mukaan ja kevennykset asettuivat paikalleen. Eeroa sai hieman hoputella vauhtiin, jota se aina laskelmoivasti hiljensi kulmissa.
Samia kutitteli vatsanpohjasta. Miltähän tuntuisi istua Eeron laukassa? Mies vilkaisi ratsukkoa seuraavan Petterin suuntaan, joka nyökytteli paikaltaan. Laukka-avut Sami sai antaa ruunalle kahdesti, ennen kuin Eero päätyi laiskaan askellajinvaihtoon. Samin harmiksi se ei ollut ihanan pyörivä, mukaansa tempaava laukka, vaan sellainen eteenpäin rymistelevä, heikko ja kolahteleva laukka.
Petteri kenties karvaan pettymyksen aistien kiirehti kasaamaan pienen polvea hieman korkeamman ristikon ja pystyn; estehevostahan tässä oltiin kokeilemassa, eikä kouluratsun alkua.
"Ohjaa vaan esteelle kun olette valmiita! Kyllä se hyppää ihan hirmuisen hyvin", kasvattaja yritti kehua omaansa. Samin olo oli romuluisessa laukassa kuin kapellimestarilla ala-asteen bänditunnilla, mutta rohkeasti Eeron turpa asetettiin linjaan ristikkoa kohti. Hieman ennen estettä Sami sai taas tuupata lisävauhtia ruunikkoon pahimman kompuroinnin välttämiseksi, mutta toivomisen varaan jääneestä lähestymisestä huolimatta Eero yllätti muuten; ponnistus tuli, hyppykaari kantoi ja laskeutuminen oli pehmeä ja jalat löysivät paikoilleen. Suuntana oli nyt piskuinen pystyeste, jonka Sami osasi lähestyä jo hieman turhankin innokkaasti vauhtia kannustaen, ja joka ylitettiin yhtä tyylikkäästi. Esteiden oltua ohitse ruuna polkaisi hieman toista takajalkaansa ärsyyntyneen oloisena ja himmensi raviin itsekseen, jonka Sami salli. Mies yritti haroa kiitoksen merkeissä leikattua harjaa, mutta ruuna pudisteli ja laski päätään kauemmas.
"Kirjoitetaanko nimi paperiin, ainakin hymy on kuin voittajalla?" Petteri huuteli uhkarohkeasti kokeillen. Niin, todentotta, Sami hymyili leveästi. Huolimatta Eeron hämystä luonteesta ja vajavaisesta motivaatiosta oli Sami tuntenut olonsa hypätessä voittamattomaksi, ja miettinyt, kuinka korkealle sillä vielä pääsisikään.