Nanthorpe Princess Peach

Sukutaulu

Persikka on tuontisukuinen, eikä sillä ole sukua virtuaalimaailmassa.

Persikka ottaa vastaan rajoitetun määrän welshoreja.

☆ 15.02.2024 syntynyt orivarsa Illerwood Ifrinn ktk-kelp, isästä Mo Duinne KTK-III
☆ 02.05.2024 syntynyt tammavarsa Illerwood Penrose ktk-kelp, isästä Elain Mold Aranrhod KTK-I

Isä Llynfair Ruler on oikein klassisen komea kimo B-sektion poniori. Herra Hopkins osti sen aikanaan talliinsa Llynfair Welsh Ponies -kasvattajalta sen hienon suvun ja kisapotentiaalin takia, ja päivääkään ei olla kuuleman mukaan kaduttu, vaikka Ruler omalaatuinen ja energinen poni onkin. Nuoruusvuotensa Ruler vietti ahkerassa näyttely- ja kilpakäytössä useita sijoituksia ja palkintoja napsien, jonka jälkeen se on jalostusarvosteltu ja ilmoitettu useana vuonna kotimaansa orikatalogin listoille. Hienon palkitun isäorin ohella Rulerin varsoille luvataan energiaa ja kestävyyttä sekä niiden kerrotaan olevan enemmän tekijöitä kuin kyselijöitä, mitä ikinä se sitten tarkoittakaan. Ilmeisesti kuitenkin pirtsakkaan sävyyn muotoiltu ilmoitus on vedonnut moneen ponikasvattajaan, ja Rulerin varsalukema on yli 120! Varsoja löytyy kotimaa-Britannian lisäksi myös muualta Euroopasta niin welsh- että ratsuponilinjoista.
Isänisä Brombury Red Rover on kuvankaunis ja hyvin punainen welshponi, joka on edelleen tuttu näky monelle paikalliselle poniharrastajalle - veteraani-ikäinen ruuna kun on elämänsä kunnossa, mikäli omistajaansa on uskomista. Llynfair Welsh Ponies -tilan omistaja löysi Roverin aikanaan parivuotiaana hyvin halvalla. Rover ei ollut erityisen maineikkaan kasvattajan, tai varsinaisesti edes kasvattajan tuotos, mutta todellinen ponien ystävä löysi sen suvusta monta laadukasta ponia, ja tämä houkutteli lopulta Llynfairin omistajan ostamaan Roverin. Seuraavat vuotensa punainen poni vietti ratsukoulutuksessa ja näyttelyissä sekä eritoten englantilaistyylisissä luokissa kisaten, kunnes se hyväksyttiin jalostusarvostelussa rotumääritelmien mukaiseksi siitosoriksi. Sen jälkeen Roveria käytettiin muutama kausi ahkerasti siitokseen, ja sen lopullinen varsalukema oli 45. Siitosuransa jälkeen poni ruunattiin ja se myytiin sittemmin erään perheen kilpaponiksi, ja se on jatkanut hienoa uraansa aina tähän päivään saakka.
Isänemä Llynfair Ffion Bell oli oikein soma kimo, joka eli hyvin tavallisen siitostamman elämän. Se oli kasvattajansa kruununjalokivi, oikea pitkän tavoitteellisen kasvatuksen tulos, ja näin ollen sitä kohdeltiinkin kuulopuheiden mukaan silkkihansikkain. Siihen oli toki syynsä, sillä Belle oli ilmeisesti hyvin tapaturma-altis poni; tekevälle kun sattuu. Joka tapauksessa, Belle syntyi, eli ja kuoli kasvattajallaan. Tammaa käytettiin muutamat meriittinäyttelyt ja kilpailut esillä sen jalostusarvon nostatukseksi, ja sittemmin se jätettiin siitosponin virkaan. Belle ehti varsoa kuusi suloista ja yhtä meneväistä ponivarsaa ennen menehtymistään tapaturmaisesti 23-vuotiaana.

Emä Nanthorpe Darling on kuulemma oikea musta vilahdus vaan; se on syntynyt bensaa suonissaan. Kasvattaja-omistaja Hopkinsin mukaan Darya on ihan isäänsä tullut mitä tulee luonteeseen, mutta onneksi saanut siron ja soman rakenteensa mielummin emältään. Daryaa ei valitettavasti ehditty nähdä näyttelykehissä tai kouluradoilla niissä määrin, kuin sen olisi vähintäänkin kuulunut, sillä nuorena kolhittu jännevamma ei kestänyt enää suuria rasituksia. Daryan ensimmäinen, vikkelä tammavarsa oli yritys antaa toipumisaikaa jalalle, ja Hopkinsin mukaan siinä ehkä toivottiin myös Daryan tasaantumista äitiyden myötä, mutta ilmeisesti poni mieluummin opetti varsansakin samoille tavoille. Ehkä vielä tulevaisuudessa vuosien ja kokemuksen karttuessa Darya opettaa seuraavat varsansa vähän maltillisemmiksi, mutta nyt toisen orivarsan äitinä ei tämä hyvin todennäköiseltä näytä.
Emänisä Nanthorpe Dewey on eläkkeensä ansainnut, esteillä ansioitunut päistärikkö poniori. Hopkinsin yhtenä suosikkioreista tunnettu Dewey on kasvattajansa harvoja värijalostuksellisia tuotoksia, vaikka ei tämä ihan sysirumakaan ole. Myönnettävästi ei kuulemma kuitenkaan niitä kauneimpiakaan kedon kukkasia, mutta siinä, missä Dewey ei tarjoa erityisen upeaa rakennetta, se paikkaa persoonallaan ja kyvyillään! Erityisesti esteiden parissa maineikkaan uransa tehnyt poni on ollut monen mieleen jalostuksessa, ja kyllä se lopulta jalostusarvosteltiinkin hyväksytysti. Luonteeltaan Dewey on vilkas ja rehellinen, rohkea ori, joka sekin on myynyt sitä puolestaan. Dewey saikin jalostusurallaan yhteensä 34 varsaa, ja hei, kaikki niistä ovat onneksi perineet paremmat rakenteet emiltään, mikäli sellaiset on ollut perittävänä. Nykyään Dewey viettää eläkepäiviä 25-vuotiaana polleana poikana tarhassaan melkein ympärivuorokautisesti kirmaillen.
Emänemä Kincoed Eleanor oli täydellisen kaunis kimo welshponi, sellainen, jonka ajateltiin olevan olemassa vain päiväunissa. Kincoed Studin viimeiseksi jääneitä varsoja, joten kiinnostus sitä kohtaan oli hurja jo ennen, kuin iäkäs aatelinen kasvattajarouva Middleton ehti sitä edes virallisesti myyntiin laittaa. Nanthorpen Geoffrey Hopkins oli lopulta onnettaren suosima ja sai lunastaa itselleen parivuotiaan Eleanorin, joka kulminoitui sittemmin yhdeksi Nanthorpen linjoista. Eleanorin kanssa harrastettiin melkeinpä pelkästään näyttelyitä sekä kouluratsastusta, joissa molemmista se menestyi odotetun erinomaisesti. Poni jalostusarvosteltiin heti tilaisuuden tullen, jonka jälkeen se jatkoi vielä koulukilpailujen parissa muutaman vuoden ajan. Hopkins siirsi lopulta Eleanorin siitokseen, ja Eleanor sai 8 varsaa. Se hoiti kaikki varsansa hyvin tunnollisesti ja ottipa se kaksi kertaa orpovarsankin omansa rinnalle; oikea tyyneä äitiyden perikuva, elementissään siitostammana. Eleanorin aika koitti lopulta kunnioitettavassa 32 vuoden iässä vanhuuden väsymyksestä johtuen, kauniina aurinkoisena päivänä.